Terveys: Panosteiitti

Panosteiitti on yksi nykypäivänä yleisimmistä nuoria saksanpaimenkoiria vaivaavista sairauksista. Sairaus on siitä kiitollinen, että sen ennuste on erittäin hyvä: nopean kasvukauden mentyä ohitse, oireet useimmiten jäävät pois.

Panosteiitin oireina ovat ontuminen ja raajan kosketusarkuus: sairaus alkaa yleensä jommastakummasta etujalasta. Sairautta tavataan yleensä 5-18kk vanhoilla koirilla, useimmiten nopean kasvukauden aikana. Rotuina tyypillisiä ovat saksanpaimenkoira, tanskandoggi, rottweiler, kultainennoutaja, labradorinnoutaja sekä bassetti. Oireita voi ilmetä muutamasta viikosta useisiin kuukausiin, jopa vuoden.

Diagnosointi

Usein panosteiitin diagnosointi on hankalaa, koska luissa näkyvät tihentymämuutokset voivat olla hyvinkin pieniä. Panosteiittia epäiltäessä onkin erittäin tärkeää tutkia koira muiden, vakavampien luustosairauksien varalta ja aristava raaja tulee kuvata kokonaisuudessaan. Samanlaista ontumista ja arkuutta voi mm. aiheuttaa lonkkaniveldysplasia (HD), kyynärniveldysplasia (ED), osteokondroosi (OD) nivelissä ( esim. olka-, kyynär-, lonkka- tai polvinivelet) sekä erilaiset onnettomuudet.

Kun muiden luustomuutosten mahdollisuus on selvitetty tai putkiluista löytyy panosteiitista kertovia luutihentymiä, voidaan vaiva diagnosoida panosteiitiksi. Tyypillisimmät luut joissa panosteiittimuutoksia tavataan ovat putkiluita: värttinä- ja kyynärluu, olkaluu sekä reisi- ja sääriluu. Joskus panosteiittimuutoksia tavataan myös ranneluissa sekä lonkkaluussa.

Hoito

Hoitokeinoja panosteiittiin ei oikeastaan ole, se on sairaus joka kulkee tietyn yksilöllisen kaavan lävitse ja parantuu itsestään. Oireita voidaan lievittää levolla sekä kipulääkkeillä. Mikäli oireet kestävät pitkään, olisi hyvä alkaa liikuttamaan koiraa jonkin verran: panosteiitin iskiessä on koiralla yleensä kiihkein kasvukausi käynnissä ja sen lihasten ja nivelten tulisi pysyä hyvässä kunnossa.

Syy epäselvä

Syitä panosteiittiin on spekuloitu olevan useita, mitä todennäköisimmin sitä ei aiheuta yksi tietty asia, vaan se on monen tekijän summa. Ensimmäisiä panosteiittitapauksia raportoitiin jo 1950-luvulla ja sairaus on tunnettu maailmanlaajuisesti. Mitään varmaa aiheuttajaa ei sairaudelle ole löydetty, vaikka sitä on tutkittu aikojen saatossa useita kertoja.

Panosteiitin syiksi on epäilty:
• bakteeritulehdus
• virusperäinen tulehdus
• perinnöllinen taipumus
• korkea proteiinipitoisuus ruoassa

Panosteiittiin liittyy usein kuume, nielutulehdus ja kohonneet veren valkosoluarvot. Tästä on esitetty päätelmiä että sairaus olisi bakteeriperäinen, mutta koska se vastaa hyvin huonosti antibiootteihin, ei bakteeritulehdus ole todennäköinen aiheuttaja. Teoriaa virusperäisestä sairaudesta tukee mm. tutkimukset joissa sairaan luun ydintä on siirretty toisen koiran terveeseen luuhun, on tämä luu myöskin osoittanut panosteiitin oireita.

Teoriaa sairauden perinnöllisyydestä tukee sen esiintyminen vain tietyissä roduissa ja sukulinjoissa. Sairaus liittyy luiden nopeaan kasvuun, joka omalta osaltaan on myös perinnöllistä, varmana ei pystytä tästäkään teoriasta sanomaan onko alttius vai itse sairaus perinnöllinen.

Korkeaa proteiinipitoisuutta ruokavaliossa on myös pidetty yhtenä syynä, tai ainakin sairauden pitkittäjänä. Kuitenkaan ruokinnalla ei ole saatu eroja aikaan koirien sairastuvuuteen, joten todennäköisesti koira sairastuu panosteiittiin ruokavaliosta riippumatta. Sairaan koiran sairauden ohimenoa voi yrittää nopeuttaa vähentämällä ruoan proteiinipitoisuutta (hillitsee kasvunopeutta), mutta todennäköisesti tämänkin apu koiran tilaan on vain marginaalinen.

Kun koira on tutkittu muiden sairauksien varalta ja sairaudeksi on diagnosoitu panosteiitti, voi omistaja oikeastaan huokaista helpoituksesta: sairaus on kyllä koiralle kivulias, mutta se on ohimenevä ja harvoin jättää mitään pysyviä muutoksia tai ongelmia.