ARTIKKELIARKISTO

Sinilevä

Myrkyllisiä sinileviä on sekä merialueilla että järvissä. Järvien sinileväkukinnoista noin puolet on todettu myrkyllisiksi.

Pääsosa meren leväkukinnoista johtuu vuodenaikojen vaihteluista. Piilevien ja panssarisiimalevien muodostamat kevätkukinnat jäiden lähdön jälkeen ovat itämerellä joka vuosi toistuvia. Kevätkukinnan ei ole varmuudella todettu olevan myrkyllinen. Toinen kukinta itämerellä on loppukesään ajoittuva sinileväkukinta. Sinilevät muodostavat tiheitä meren pinnalla kelluvia levälauttoja. Sinilevä on usein merellä vihreää tai ruskeaa ja järvissä sinivihreää. Levät kasautuvat usein rantaveteen ja tällöin pintavedessä on leviä vaarallisen paljon ja sen juominen voi olla kohtalokasta.

Tärkeimmät myrkylliset sinilevälajit Suomessa ovat ainakin Anabaena-, Microcystis- ja Oscillatoria- lajit, sekä avomerellä Nodularia. Muita eläinlääketieteellisesti tärkeitä lajeja ovat eräät Anabaena-ja Aphanizomenon- sukuihin kuuluvat lajit. Heinä- elokuussa etenkin Nodularia ja Aphanizomenon kukkivat Itämeren, Suomenlahden ja joskus myös Selkämeren pinnan paksuina lauttoina.

Meressä kelluva myrkyllinen Nodularialautta on usein ruskeankeltainen. Nodularia kukinnat ovat osoittautuneet kaikissa tutkimuksissa myrkyllisiksi. Nodulariassa oleva myrkky on maksamyrkky nimeltä nodulaari. Tätä levälajia ei valitettavasti voi erottaa silmämääräisestä "kesymmistä" sinilevistä.

Aphanizomenon ei tiedetä itämeren alueella muodostavan myrkyllisiä katoja, mutta järvissä se voi olla myrkyllinen. Aphanizomenon on potentiaalinen hermomyrkyn tuottaja.

Microcystis aeruginosa- sinilevä on tavallinen makeiden vesien myrkkylevä. Sitä esiintyy pääasiassa pitkälle rehevöityneissä makeavesissä. Tämä sinilevä yleisin maksamyrkyllisten kukintojen muodostaja.

Anabaena tuottaa neurotoksiinia suomen sisävesistöissä ja siinä oleva myrkky on siis hermomyrkky. Oscillatoria- lajit voivat myös tuottaa ainakin hermosoluille myrkyllistä anatoksiinia myös.

Syanobakteerien (= sinilevien) muodostamat myrkyt ovat siis maksa- tai hermomyrkkyjä.

Maksamyrkyt ovat yleisimpiä. ne pääsevät maksasolujen sisään ja estävät niissä eräiden tärkeiden entsyymien toiminnan. Solujen tukiranka romahtaa, minkä seurauksena maksan hiussuonet rupeavat halkeilemaan, johtaen vaihtelevanlaisiin verenvuotoihin. Tappava annos aiheuttaa kuoleman sisäisten verenvuotojen takia. Myös pienet määrät ovat haitallisia, sillä myrkyt ovat karsinogeenisia ( aiheuttavat syöpäriskin kasvamista). Lievempi myrkytys voi johtaa maksavikaan

Hermomyrkyt estävät hermoimpulssin kulun kilpailemalla asetyylikoliinin kanssa, tuhoamalla asetyylikoliiniesteraasientsyymin, tai suorastaan häiritsemällä hermosolun elektrolyyttitasapainoa (suolatasapaino). Seurauksena voi olla halvaantuminen, hengityksen pysähtyminen ja kuolema jo minuuttien sisällä oireiden alkamisesta. Pikainen tukihoidon aloittaminen voi kuitenkin pelastaa eläimen hengen ja toipuminen on nopea ja täydellinen.

Koira voi altistua sinilevämyrkytykselle juodessaan runsaasti sinilevien sisältämää vettä tai nuollessaan turkkiaan sinileväkukinnassa uituaan. Uiminen runsaassa sinileväisessä vedessä saattaa aiheuttaa myös iho-oireita.

Koira voi oireilla oksentelulla, ripuloimalla. Pahimmillaan hermomyrkyt aiheuttavat lihasvärinää ja kouristelua sekä syanoosia. Syanoosi on sinerrys, joka yleensä näkyy limakalvoilla esim. suussa. hapenpuute punasoluissa aiheuttaa limakalvojen sinisyyden lisääntymistä. Koira ei tällöin pysty hengittämään hermomyrkyn lamatessa hengityslihaksistoa. Hermomyrkyt aiheuttavat suurina annoksina kuoleman. Veriarvoissa ei pääsääntöisesti havaita muutoksia. Oireet etenevät nopeasti ja voivat alkaa jo minuutteja sinilevän juomisesta.

Maksamyrkyt eivät aiheuta välttämättä oireita heti. Aluksi myrkytys voi ilmentyä oksenteluna ja ripulina. Koiralla voidaan myöhemmässä vaiheessa todeta anoreksiaa ja letargiaa. Letarginen koira on unelias, veltto, makaa ja reagoi huonosti. Tällöin koira voi hämäävän vähäoireinen- näyttää epädramaattiselta, mutta voi kuolla yht'äkkiä. Kliinisesti todetaan suurentunut maksa ja usein keltaisuutta, kun maksan toiminta alenee. maksa ei pysty käsittelemään esim. punasolujen hajoamistuotteita ja väriaineet jää verenkiertoon näkyen limakalvoilla ja silmän valkuaisessa keltaisuutena keltaisuutena. maksakokeiden ja muiden laboratoriobarametrien muutokset viittaavat hepatiittiseen neuroosiin (nopeasyntyinen maksavika). patologisesti maksa voi olla tällöin turvonnut, hauras ja vaihtelevan kokoisten verenvuotojen värjäämä.

Ensiapuna koiraa voi oksennuttaa ja sille tulee antaa hiilitabletteja 1g/kg tai Carbomix- rakeiden kyseessä ollessa 3 rkl/10kg . Koira tulee viedä eläinlääkärin hoitoon. Oksennetus ja lääkehiili voivat parantavat ennustetta huomattavasti, etenkin jos koiran oireet ovat sillä hetkellä vielä lievät tai olemattomat.

Tukihoitona maksalle myrkyllisten sinilevien aiheuttamissa myrkytyksissä voidaan käyttää nestehoitoa, johon tarvittaessa lisätään eloktrolyyttisupplementtiä laboratoriotulosten pohjalta. Lisäksi plasman anto ja verensiirto voivat olla indikoituja. Antibioottisuoja on myös paikallaan.

Sinilevien aiheuttama neurotoksikoosi (hermomyrkytystila) on monesti hätätapaus, joka vaatii aggressiivista tehohoitoa. ventilaatio (avustettu hengitys), hapetus ja nestehoito ovat tärkeitä, mahdollisesti potilaan hengen pelastavia toimenpiteitä. Voidaan myös käyttää hengitys- ja verenkiertoelimiä stimuloivia lääkkeitä oireiden mukaan. Pyritään ylläpitämään potilaan elintoiminnot kunnes oireet hellittävät.

Koiran kanssa uimaan mennessä kannattaa siis tarkkailla näkyykö rantavedessä siihen ajautuneita sinilevälauttoja tai onko vesi kovinkin sameaa ja limaista. Vähäiset levämäärät näkyvät vedessä levähitusina. Koiraa tulee myös pitää silmällä ettei se pääse nuolemaan levämassaa turkistaan tai rannalta (esim. rantakalliolle kuivunutta sinilevää) .

Sinilevien esiintymistä, lajistoa ja niiden myrkyllisyyttä kartoitetaan kesäisin ja internetissä Syomen Ympäristökeskuksen sivuilta löytynee ajankohtainen levätiedote, jota kannattaa seurata. Kuntien ja valtion ympäristöviranomaiset ja merentutkimuslaitos valvovat leväkukintoja merialueilla.

Lähdeaineisto:
Ell Ali Eklöf / Koiran ja kissan tärkeimmät myrkytykset Suomessa - kartoitustutkimus HYKS:n myrkytyskeskuksen vuoden 1998 puheluraporteista Jäämeritiedoitus
http://www.fimr.fi
Suomen Ympäristötutkimuskeskus
http://www.hel.fi/ymk/organisaatio/ysty/f_sinilevät.html